Juuso Kangas

Toipuva diplomi-insinööri ja valmentaja

Työskentelen analyyttisten, kyvykkäiden ihmisten kanssa, joilla kaikki on paperilla hyvin ja jotka silti tietävät, että jotain puuttuu. Tunnen tilanteen, koska asuin siinä vuosia.

Tuotantotalouden diplomi-insinöörinä johdin prosesseja ja järjestelmiä pörssiyhtiön pääkonttorissa. Työni ulottui viiteen maahan ja kymmeneen liiketoimintayksikköön. Rinnalla järjestötyötä, tapahtumien järjestämistä, aktiivinen sosiaalinen elämä. Ulkoa katsottuna kaikki oli kunnossa. Olin hyvä pitämään monimutkaiset paketit kasassa, niin työssä kuin omassa elämässäni. Sisällä oli tyhjää.

Kesällä 2016 keho teki päätöksen puolestani. Krooninen väsymys ja terveysongelmat pakottivat pysähtymään, ja jouduin jättämään työni. Pysähdyksessä nousivat kysymykset, joita olin onnistuneesti vältellyt: merkityksettömyys, tarkoituksettomuus ja ahdistus, jolle ei ollut mitään selvää syytä. Kaiken piti olla hyvin. Mikään ei tuntunut miltään.

Tein sen, mitä insinööri tekee. Yritin ratkaista ongelman järjestelmällisesti: optimoin kehoa, tunteita, ajattelua ja ihmissuhteita, jokaista vuorollaan ja perusteellisesti. Jokainen yritys auttoi vähän. Mikään ei ulottunut siihen, mistä tyhjyys tuli.

Sitten eräänä päivänä luovutin. Päästin irti vaatimuksesta parantua, toipua tai kehittyä, ja hyväksyin sen hetken täsmälleen sellaisena kuin se oli. Siitä hetkestä löytyi vapaus, jota olin vuosia hakenut suorittamalla. Mikään ei muuttunut, ja kaikki muuttui.

Luulin olevani perillä. En ollut. Vapaus ei vielä tarkoittanut yhteyttä: olin viimein oma itseni, mutta yksin. Yhteys rakentui hitaammin, vapaaehtoistyön kautta ja luomalla tiloja, joissa ihmiset saivat olla omana itsenään toistensa kanssa. Sillä matkalla kirkastui tämän työn ydin: vapaus ja yhteys eivät sulje toisiaan pois. Voi olla täysin vapaasti oma autenttinen itsensä ja samaan aikaan syvästi yhteydessä toisiin. Ei joko tai, vaan sekä että.

Tästä rakensin VAPAUS & YHTEYS -metodin: kaksi kaarta, kuusi vaihetta kummassakin. Se on sama järjestys, jonka itse kuljin, mutta rakenteena, jonka voi kulkea ilman vuosien harhailua. Insinööriajattelu ja kokemus itsestä eivät siinä sulje toisiaan pois vaan vahvistavat toisiaan. Rakenne ei rajoita. Se vapauttaa virtaamaan.

Tämä työ ei vaadi irtisanoutumista, elämänmuutosta eikä uskomista mihinkään. Useimmat jatkavat samassa työssä ja samassa elämässä. Muutos tapahtuu siinä, kuka sitä elämää elää.

&