Toipuva diplomi-insinööri

Toipuminen ei koske insinööritaitoja. Se koskee uskomusta, että elämä on ongelma, jonka riittävän hyvä systeemi ratkaisee.

Jälki jää

Opiskelin Oulun yliopistossa tuotantotaloutta, pääaineina laatu- ja projektijohtaminen. Diplomityöni aihe oli, miten kiinteistöjohtoyritys saavuttaa jatkuvan erinomaisuuden. Sen pohjana oli EFQM-malli, joka vaatii mitattavia tuloksia. Ei mielipiteitä, vaan jälkeä, jota voi seurata.

Siitä tuli työurani periaate. Kiinteistöpuolella vastasin kehityshankkeista ja siitä, että data pysyy kunnossa ja jokaisesta hankinnasta ja sopimuksesta jää jälki, josta voi tarkistaa, tehtiinkö se mitä sovittiin. Viimeisessä työpaikassani matkustin viidessä maassa ja kymmenessä liiketoimintayksikössä: keräsin parhaita käytäntöjä, levitin yhtenäisiä prosesseja ja tarkastin, että toimittiin konseptikäsikirjan mukaan. Samaan aikaan johdin kolme vuotta nuorten projektiammattilaisten verkostoa ja istuin Projektiyhdistyksen kokouksissa Eteläranta 10:ssä.

Iltaisin railakasta elämää ja paljon kavereita. Paperilla peli oli pelattu läpi ja voitettu: kone kävi moitteettomasti, eikä kukaan kysynyt minne. Tyhjää lääkitsin suorittamalla lisää.

Keho pysäytti

Sitten kone lakkasi käymästä. Aamuisin nouseminen vaati mentaalisia räjähteitä tyynyn alle. Tavoite oli olla töissä yhdeksältä, todellisuus puolenpäivän aikaan, ja ero paikattiin pitkillä illoilla.

Ensimmäinen ratkaisuyritykseni oli insinöörin. Yritin suorittaa terveyteni kuntoon: lisäravinteet, unen ja ruokavalion mittaaminen, optimointi. Suoritin, suoritin, suoritin. Se ei auttanut, koska se oli sama kone uudella vaihteella.

Keho pysäytti sen, mitä mieli ei suostunut pysäyttämään. Jäin pois töistä. Suuren osan siitä ajasta vietin sängyn pohjalla, kysymyksenä mitä elämällä tekisi. Löysin äänikirjat ja kuuntelin parissa vuodessa parisataa täyspitkää.

Kaksi kertaa kaikesta

Kaksi kertaa olen saanut luopua kaikesta omaisuudestani. Kolme homekämppää peräkkäin, ja lopulta tavarat pois, jäljelle muutama muistoesine varastoon. Kokonaisuus ei tarvinnut tavaravuorta.

Käänne ei ollut mikään, mitä tein. Se oli lopettaminen. Ja siinä kohtaa huomasin, ettei suorittaja ollut vihollinen vaan suojelija, joka oli tehnyt työnsä hyvin ja jonka voi kiittää ja päästää tehtävästään. Teekkariajalta oli jäänyt lause, joka vasta nyt aukesi: aluksi on toivoa, sitten on epätoivoa, ja epätoivostakin voi luopua.

Mitä siitä jäi

Minussa on diplomi-insinööriyttä, mutta en ole pelkkä diplomi-insinööri. Se näkyy työtapana: vaiheistus, portit, punainen lanka, ja jokaiselle askeleelle peruste ennen kuin se otetaan. Tiedän, mitä tälle ajattelulle tapahtuu, kun sille tarjotaan vain antautumista, ja mitä, kun sille tarjotaan vain lisää optimointia.

Harvalla on rekisteriä jossa analyyttisyys ja kokemuksellisuus voivat puhua samalla kertaa. Minulle se ei ollut valinta vaan ainoa asia, joka toimi.

Koulutus: tuotantotalouden diplomi-insinööri (Oulun yliopisto), sertifioitu valmentaja (World Coaching Organization, 2017), HeartMath Add Heart Facilitator (2018). Asun Helsingissä.

Jos jokin tässä tuntui tutulta, älä aloita minun tarinastani vaan omastasi. Diagnostiikka kertoo kolmessa minuutissa, mikä neljästä jännitteestä on sinulla juuri nyt äänekkäin.

Tee diagnostiikka