Yksinäisyys ei iske silloin, kun on yksin

Yksinäisyys ei iske silloin, kun on yksin.

Se iskee illallispöydässä, jossa puhe käy vilkkaana. Palaverissa, jossa kaikki nyökkäilevät eikä kukaan tunnu puhuvan samasta asiasta. Nukkuvan ihmisen vieressä.

Se ei seuraa ihmisten määrää lainkaan.

Selvimmin sen huomaa hetkestä, joka ei ulospäin näytä erikoiselta. Mittari näyttää hyvää lukemaa eikä se tunnu miltään. Ilta meni hyvin. Vuosi menee hyvin. Eikä mitään tunnu.

Jean Gebser tarjosi tähän selityksen, joka ei ole psykologinen vaan historiallinen. Noin neljäsataa vuotta sitten länsimainen ihminen teki liikkeen, joka ratkaisi aikansa ongelman: hän astui maailman ulkopuolelle voidakseen mitata sen. Gebser lainaa lausetta, joka on kulkenut vuosisatoja Galilein nimissä: on mitattava kaikki mitattava ja tehtävä mitattavaksi se, mikä ei vielä ole. Tätä hän kutsuu koko aikakauden johtomotiiviksi. Aiemmin johtomotiivi oli uskominen. Ei enää. Mittaaja ei voi olla osa mitattavaa. Etäisyys ei ollut sivuvaikutus. Se oli ehto.

Mittaaminen kannatti. Siitä syntyi tiede, tekniikka, yksilön oikeudet ja kyky ajatella toisin kuin oma uskonto sanoo. Gebser ei pitänyt kaiken mittaamista virheenä eikä halunnut, että siitä peräännyttäisiin. Hän nimesi vain sen hinnan: yksilöllisyydestä maksettiin yksinäisyydellä.

Hintaa on vaikea huomata, koska mittaamista ei koe tekevänsä. Kukaan ei istu illallisella arvioimassa omaa suoritustaan. Se, minkälaisena todellisuuden hahmottaa, on jo valinnut, miltä asiat näyttävät, ennen kuin niistä ehtii ajatella mitään. Tämän näkee vain siitä, missä muodossa maailma saapuu: eriteltyinä yksilöinä ja informaationa. Ihmiset saapuvat mahdollisuuksina, uhkina ja resursseina. Ilta saapuu asiana, joka onnistui tai ei. Oma elämä saapuu hankkeena, jossa ollaan jäljessä tai edellä. Tämä ei tunnu edes uskomukselta. Se on paljon syvempää. Se tuntuu siltä, miten asiat vain ovat.

Siksi yksinäisyys ei parane seurasta. Jos etäisyys on rakennettu itse maailman hahmottamiseen, ihmisten lisääminen huoneeseen ei muuta mitään.

Lisää kohteita, sama etäisyys.

Eikä vastakkainen liike auta. Gebserillä aiemmat kerrokset eivät katoa mihinkään. Rationaalinen mieli vain kieltää ne, ja kielletty ei lakkaa vaikuttamasta, se menettää vain muotonsa.

Vaikeinta tässä ei ole se, että se sattuu. Vaikeinta on, että siihen tottuu. Illat oppii hoitamaan hyvin. Lukemat oppii pitämään ylhäällä. Jossain kohtaa lakkaa odottamasta, että kokisi jotenkin kuuluvansa.

Suunta ei siis ole vähemmän järkeä eikä enemmän seuraa. Gebser kutsuu mutatoituvaa uutta maailmankuvaa aperspektiiviseksi, ja alun a on tärkeä: se ei ole kielto vaan vapauttava etuliite. Näkökulma ja ratio säilyvät. Ne vain lakkaavat olemasta ainoa huone, joka on totta.

Gebser kuvasi rakenteen. Hän ei kuvannut, miten yksi ihminen kulkee sinne. Siihen kohtaan olen käyttänyt viime vuodet.

Tekniikkaa siihen ei ole. Harjoitus, joka tähtää aperspektiiviseen tilaan, on sama liike uudestaan: uusi tavoite, uusi mittari, uusi tapa olla jäljessä. Rakenne on eri asia. Tekniikka pyrkii jonnekin. Rakenne pitää jotakin auki niin kauan, että se, mikä on jo olemassa, ehtii tulla esiin.

Kaaria on kaksi, ei yksi. Ensimmäinen kaari, vapaus, ei lisää mitään, se purkaa: lakkaa kieltämästä sitä osaa itsestä, jota mittari ei tavoita. Toinen alkaa havainnosta, joka tuli minulle yllätyksenä.

Vapaus ei tuota yhteyttä. Voi olla täysin oma itsensä ja silti yhtä kaukana kuin ennen.

Toinen kaari on yhteys.

Yhteys ei tapahdu ymmärtämällä sitä. Se on ymmärryksen toisella puolella. Yhteys tapahtuu rakenteessa, jossa voi olla yhtä aikaa sekä oma itsensä että yhteydessä kaikkeen. Sen sijaan, että kysyisit, mitä minä tarvitsen ja mitä toinen tai toiset tarvitsevat, voit kysyä, mitä tämä yhteys tarvitsee.

Eikä lopputulos ole suurempi elämä. Se on sama illallispöytä, samat ihmiset, sama keskustelu. Eikä mitään väliin jäävää. Yksilöiden lisäksi siinä on läsnä yhteys uutena olomuotona. Sekäettäisesti vapaat yksilöt ja aito yhteys.

Kehittämäni konseptin nimi on VAPAUS & YHTEYS. Olen luonut sitä, koska olen itse saanut näistä oivalluksista niin paljon täyttymystä ja yhteyttä, että haluan jakaa sitä. Jos tunnistit tästä jotain, kirjoita kommentti tai viesti, niin kerron lisää.