Kun kone käy, mutta suunta on hukassa

Olen suuntavalmentaja. Autan ihmisiä, jotka ovat tottuneet suorittamaan, löytämään suunnan, joka tuntuu sekä järkevältä että omalta. Oman suuntani löysin kantapään kautta, insinöörinä, joka yritti ratkaista elämänsä kuin projektin.

Insinöörin ura: luon ihmisille aikaa

Opiskeluaikana voitimme tiimillä kilpailun aiheesta Onnellinen työ- ja asuintila 2040. Kirjoitin silloin elämäntehtäväkseni, että luon ihmisille aikaa rakennetun ympäristön kautta.

Opiskelin Oulun yliopistossa tuotantotaloutta, pääaineina laatu- ja projektijohtaminen. Diplomityössäni tutkin, miten kiinteistöjohtoyritys saavuttaa jatkuvan erinomaisuuden. Pohjana oli EFQM-malli, joka vaatii mitattavia tuloksia: ei mielipiteitä, vaan jälkeä, jota voi seurata.

Siitä tuli työni periaate. Työskentelin vuosia kiinteistöalan yrityksissä laatu-, prosessi- ja järjestelmätehtävissä. Vastasin siitä, että data pysyi kunnossa ja jokaisesta hankinnasta ja sopimuksesta jäi jälki, josta pystyi tarkistamaan, tehtiinkö se, mitä sovittiin. Viimeisessä työpaikassani työhöni kuului kiertää kymmentä liiketoimintayksikköä viidessä maassa, kerätä parhaita käytäntöjä ja tarkistaa, että konseptikäsikirjaa noudatettiin. Samaan aikaan johdin kolme vuotta nuorten projektiammattilaisten verkostoa ja istuin Projektiyhdistyksen kokouksissa Eteläranta 10:ssä.

Ura oli nousussa ja asema hyvä. Työ oli mielenkiintoista ja työyhteisö mukava. Iltaisin elämä oli railakasta ja kavereita paljon.

Mitä sillä ajalla tekisi?

Mutta jotain puuttui. Aloin ajatella elämäntehtävääni loppuun asti. Jos rakennettu ympäristö toimisi täydellisesti ja ihmisillä olisi kaikki aika, mitä he tekisivät sillä? Mitä minä tekisin, jos voisin tehdä ihan mitä vain?

Siitä aukesivat olemassaolon kysymykset. Miksi olen olemassa? Miksi koko universumi on olemassa? Olemmeko täällä vain suorittamassa, optimoimassa ja keräämässä rahaa ja menestystä? Optimoinko maailmaa ja itseäni paremmaksi optimoijaksi koko lopun ikäni?

En ollut valmis kohtaamaan näitä kysymyksiä, joten turrutin niitä monin keinoin, muun muassa suorittamalla ja alkoholilla. Kone kävi ja pyörä pyöri, mutta suunta oli hukassa.

Sama kone uudella vaihteella: yritin suorittaa itseni terveeksi

Sitten keho alkoi pettää. Krooninen väsymys, kilpirauhasen vajaatoiminta ja homekämppä kiihdyttivät kaikkea, mikä oli jo käynnissä. Aamuisin nouseminen vaati mentaalisia räjähteitä tyynyn alle. Tavoite oli olla töissä yhdeksältä. Todellisuudessa ehdin paikalle puolenpäivän aikaan, jos tapaamisia ei ollut, ja paikkasin eron pitkillä illoilla. Mietin, miksi olen täällä kärsimässä.

Tein sen, minkä insinööri osaa: perustin projektin. Sen nimi oli Enemmän energiaa elämään. Hypoteesit, mittarit, testaaminen, tulosten seuranta, tavoitteet. Söin lisäravinteita, mittasin unta ja ruokavaliota, luin, opiskelin ja biohakkeroin itseäni kohti pysäyttämättömyyttä.

Mikään ei ratkennut. Se oli sama kone uudella vaihteella: yritin suorittaa itseni terveeksi.

Kun voima loppui: lakkasin optimoimasta

Projektin aikana jäin pois työelämästä, koska paukkuja ei enää ollut. Lopulta keho pysäytti sen, mitä mieli ei suostunut pysäyttämään. Vietin suuren osan ajasta sängyn pohjalla kysyen, mitä elämällä tekisi. Löysin äänikirjat ja kuuntelin parissa vuodessa noin kaksisataa täyspitkää kirjaa.

Käänne ei ollut päätös eikä oivallus. Jossain vaiheessa en yksinkertaisesti jaksanut enää yrittää. Oli luovutettava. Oli päästettävä irti. Oli lakattava optimoimasta.

Ja vaikka mikään ei muuttunut, kaikki muuttui. Väsymys vaivasi yhä, mutta olin jotenkin vapaampi, keveämpi ja valmiimpi. Löytyi uusi pohja: taso, jolla ei tarvitse tehdä mitään. Etsimällä en olisi sitä löytänyt, koska etsiminenkin oli suorittamista.

Siinä kohtaa näin suorittajan uusin silmin. Suorittaja ei ollut vihollinen vaan suojelija. Kun minulla oli aina jokin tehtävä, tavoite tai rooli, usein monta yhtä aikaa, minun ei tarvinnut kysyä kysymyksiä, joihin minulla ei ollut vastauksia. Suorittaja oli pitänyt ne loitolla ja tehnyt työnsä hyvin. Nyt saatoin kiittää sitä ja sanoa sille, että kaikki on hyvin. Suorittaja minussa rauhoittui ja löysäsi otettaan.

Väärä huippu: vapaus ilman yhteyttä

Siitä alkoi vuosien sisäinen työ. Riisuin rooleja ja identiteettejä, joihin olin nojannut, opettelin pysähtymään ja löysin tilan, jota voi kutsua omaksi rauhaksi. Olin oma itseni, kevyesti ja aidosti. Olin perillä.

Mutta en ollut. Vuorikiipeilyssä tälle on nimi: väärä huippu. Nouset harjanteelle, jota pidit huippuna, ja näet, että oikea huippu on vasta edessä. Olin löytänyt vapauden, mutta vapaus ilman yhteyttä toisiin oli vasta matkan puoliväli.

Moni opettaa, miten olla vapaa ja omassa voimassaan, elää omaa elämäänsä ja saada sen, mitä itse haluaa. Se kaikki on hyvää ja tärkeää. Moni opettaa myös yhteyttä. Harva kuitenkin opettaa, miten nämä voivat olla totta yhtä aikaa. Aitoa ja täyttävää yhteyttä, jossa saa olla oma itsensä, ei tarvitse ostaa luopumalla vapaudesta. Siinä on paradoksi ja oivallus, josta menetelmäni sai alkunsa.

Siksi VAPAUS & YHTEYS -menetelmässä kaksitoista vaihetta kulkee pareittain kuin askeleet, ja käännekohta sanotaan ääneen etukäteen, jotta kukaan ei jää väärälle huipulle.

Lue, miten menetelmä toimii →

Sekä vapaus että yhteys

Elämäntehtäväni on muuttunut matkan varrella. Ensin halusin luoda ihmisille aikaa. Sitten auttaa heitä löytämään suunnan. Sitten auttaa heitä kohti aitoutta ja vapautta. Nyt se on sekäettäisyys: vapaus ja yhteys ja kaikki muukin samaan aikaan, eikä mikään toisen kustannuksella. Siihen kuuluvat myös selkeys ja suunta.

Nukun hyvin. Toimijuus on tallella. En yritä enää hallita kaikkea, vaan sallin. En optimoi elämääni, vaan elän sitä. Toimin edelleen, mutta en pakosta vaan läsnäolosta. Tunnen menneen ja osaan katsoa tulevaan, mutta olen vahvasti läsnä tässä hetkessä.

Insinööri minussa elää yhä. Se näkyy työtavassani: vaiheistus, portit ja jokaiselle askeleelle peruste ennen kuin askel otetaan. Tiedän, mitä tälle ajattelulle tapahtuu, kun sille tarjotaan vain antautumista, ja mitä, kun sille tarjotaan vain lisää optimointia. Harvalla on rekisteriä, jossa analyyttisyys ja kokemuksellisuus voivat puhua samalla kertaa. Minulle se ei ollut valinta vaan ainoa asia, joka toimi.

Tausta lyhyesti
Tuotantotalouden diplomi-insinööri, Oulun yliopisto (2012)
Sertifioitu valmentaja, World Coaching Organization (2017)
HeartMath Add Heart Facilitator (2018)
Asun Helsingissä

Entä sinun tarinasi?

Jos tunnistit tästä jotain, siirry minun tarinastani omaasi: testi näyttää, minkälainen suorittaja sinä olet.

Tee testi