Kun et enää mahdu itseesi: miksi oma elämä alkaa tuntua ahtaalta

Joskus ihminen huomaa, ettei enää oikein mahdu itseensä. Tunne kertoo usein siitä, että hän on kasvanut, mutta tapa, jolla hän on tähän asti elänyt, ei ole kasvanut mukana. Edessä on siirtymä vanhasta tavasta olla sellaiseen, joka on enemmän oma. Kerron tässä, mistä vanha tapa on peräisin, miksi se alkaa kiristää ja miksi siirtymää niin usein vältellään.

Mistä tapa olla on peräisin

Nuorena jokainen oppii, millainen pitää olla, jotta asiat sujuvat. Lapsi huomaa nopeasti, mistä kiitetään ja mistä seuraa hankaluuksia. Yhdestä tulee ahkera, toisesta kiltti, kolmannesta se, joka hoitaa kaiken, neljännestä se, joka ei pyydä mitään.

Siitä muodostuu tapa olla ja usein myös rooli. Sen varaan rakentuu paljon: ammatti, ihmissuhteet ja se, millaisena muut ihmisen tuntevat. Tapa on ollut hyvä. Sen avulla on käyty koulut, saatu töitä ja pidetty elämä kasassa.

Miksi vanha tapa alkaa kiristää

Ihminen kasvaa ja muuttuu koko elämänsä ajan. Vanha tapa tai rooli ei aina kasva mukana, ja jossain vaiheessa se alkaa kiristää.

Kiristys tuntuu eri ihmisillä eri kohdissa. Yhdellä se tuntuu työssä, toisella parisuhteessa, kolmannella siinä, miten hän viettää vapaa-aikansa. Joku ei osaa osoittaa mitään yksittäistä kohtaa, ja olo on silti levoton.

Yhteistä on se, että ihminen on kasvanut isommaksi kuin tapa, jolla hän elää. Tämä on kutsu uudistumiseen.

Tienhaara on tunne, siirtymä on matka

Kun vanha tapa kiristää, voi tuntua siltä kuin olisi tullut tienhaaraan. Vanha suunta ei enää tunnu omalta, eikä uutta vielä näy.

Tienhaara on kuitenkin vasta alku. Sen jälkeen tulee vaihe, jota kutsun siirtymäksi. Siirtymässä ihminen päästää vähitellen irti vanhasta tavasta olla ja löytää sellaisen, joka on enemmän hänen omansa. Siirtymä vie aikaa, eikä sen lopputulosta näe etukäteen. Siksi se tuntuu epävarmalta.

Kaksi tapaa välttää siirtymää

Moni välttelee siirtymää, vaikka tienhaara tuntuu jo selvästi.

Ensimmäinen tapa on painaa lisää kaasua. Ihminen yrittää hoitaa hommansa niin kuin ennenkin, vain kovemmin. Se on ymmärrettävää, koska juuri se on toiminut tähän asti. Nyt se kuitenkin syö häntä, koska hänen oma potentiaalinsa ei pääse esiin.

Toinen tapa on harhauttaa itseään jollain aivan uudella. Ihminen käynnistää uuden projektin, vaihtaa alaa tai aloittaa uuden harrastuksen tai ihmissuhteen. Uusi vie huomion niin hyvin, ettei edessä odottavaa siirtymää tarvitse kohdata. Usein vanha tapa olla säilyy mukana.

Uusi ala tai uusi ihmissuhde voi silti olla aivan oikea ratkaisu. Olennaista on, tuleeko muutos siirtymän johdosta vai siksi, ettei siirtymää tarvitsisi käydä läpi.

Mitä siirtymä vaatii

Siirtymä alkaa pysähtymisestä. Usein viisainta on kuunnella ja katsoa ennen kuin tekee mitään.

Katsoa voi kolmeen suuntaan. Taakse katsoessa kysymys on, mikä on tuonut elinvoimaa ja mikä on vienyt sitä. Nykyhetkeen katsoessa kysymys on, mikä minussa on elossa juuri nyt: kehossa, tunteissa ja ajatuksissa. Siihen ei ole oikeaa eikä väärää vastausta, on vain se, minkä huomaa tässä hetkessä. Eteen katsoessa kysymys on, mitä välttelen ja mikä minua kutsuu. Usein ne ovat sama asia: se, mikä pelottaa eniten, on myös se, mikä kutsuu.

Mihin siirtymä johtaa

Siirtymän jälkeen ihminen on yhä sama ihminen, mutta enemmän oma itsensä. Elinvoima alkaa palata, kun sitä ei enää kulu vanhan roolin ylläpitämiseen.

Jos et enää mahdu vanhaan muotoosi, se ei tarkoita, että sinussa olisi vikaa. Se voi tarkoittaa, että jokin sinussa on kasvanut pidemmälle kuin mihin olet tottunut.